Kaasuputkien räjäytykset osoittavat, ettei Itämeri ole turvassa sodan vaikutuksilta

Venäjän Ukrainassa aloittama hyökkäyssota saavutti alkuviikosta uuden ulottuvuuden, kun Itämeren pohjassa kulkevat kaasuputket alkoivat yksi toisensa perään vuotaa. Nopeasti kävi ilmi, että vuodon syynä olivat räjähdykset. Ja välittömästi asiantuntijat olivat vakuuttuneita siitä, että räjähdykset oli aiheutettu tahallisesti. Kyseessä oli siis sabotaasi.

Vuodot tapahtuivat Tanskan ja Ruotsin talousalueella, ja sikäläiset viranomaiset ovat vastuussa tutkinnasta. Tutkinnan käynnistymiseen voi mennä viikkoja, ja tekijän löytäminen on epätodennäköistä. Tämä antaa sijaa spekulaatioille.

Mieluummin rahaa itärajaan kuin itärataan.

Todennäköisimpänä syypäänä on pidetty Venäjää. Kaasuputket räjäyttämällä sen pyrkimyksenä voisi olla Euroopan yhtenäisyyden ravisteleminen. Joissakin arvioissa attentaattia on pidetty Mainilan laukauksiin verrattavana provokaationa, jolla Venäjä yrittää tehdä lännestä syypään ja siten yhteisen vihollisen. Kaasuputkea hallinnoivasta Nordstream AG -yhtiöstä enemmistön omistaa venäläinen Gazprom eli isku putkea vastaan olisi isku myös Venäjää vastaan.

Toisaalta teko voi liittyä Venäjän sisäiseen valtataisteluun, jossa Kreml ei enää hallitse tilannetta. Se olisi osoitus siitä, että Putinia vastustavat voimat ovat valmiita säälimättömään voimankäyttöön.

Täysin ei voi sulkea pois myöskään sitä mahdollisuutta, että länsi olisi osallinen kaasuputki-iskuun. USA:n presidentti Joe Biden totesi helmikuun alussa, että jos Venäjä hyökkää Ukrainaan, USA tekee lopun Nordstream 2 -putkesta. Amerikkalaisille putken hajottamisella ei tosin ole kummoistakaan merkitystä, mutta Venäjältä se vei mahdollisuuden kiristää energiallaan eurooppalaisia ensi talvena.

Olipa kaasuputki-iskun takana kuka tahansa ja olipa motiivi mikä hyvänsä, se osoittaa, että Itämeren alue ei ole turvassa väkivaltaisilta toimilta Ukrainan sodan aikana. Sopii toivoa, että matkustaja-alukset, öljytankkerit ja muut siviilialukset saavat kriisistä huolimatta kulkea merellä häiriöttä. Isku kaasuputkeen herätti aiheellista huolta myös siitä, miten turvattu Suomen sähköverkko on mahdollisia attentaatteja vastaan. Turvallisuudentunnetta on koeteltu muutenkin, kun Suomen ja Venäjän välinen raja on edelleen auki.

Luvattoman rajanylityksen riski on sekin todellinen, ja rajavartiolaitos oikeutetusti edellyttää rajan kriittisimpien kohtien varustamista aidalla. Vaikka aita ja siihen liittyvä valvontamekanismi maksaisivat satoja miljoonia euroja, turvallisuudesta ei ole vara tinkiä. Aita voisi säästää vielä isommilta kustannuksilta tulevaisuudessa. Mieluummin yhteiskunnan rahaa itärajaan kuin itärataan.