Pääkirjoitus: Turkki on kuin häirikkönaapuri – maan talouskaaos ja presidentin suosion lasku näkyvät uhmakkaana uhona

Presidentti Erdoganin diplomaattinen uhittelu yrittää kääntää kansan huomion pois Turkin talouskaaoksesta – ja presidentin omasta epäsuosiosta.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan uhkasi viikonloppuna maan julistavan kymmenen ulkomaan suurlähettiläät ei-toivotuiksi henkilöiksi.

Uhkaus koski Suomen, Hollannin, Kanadan, Norjan, Ranskan, Ruotsin, Saksan, Tanskan, Uuden-Seelannin ja Yhdysvaltain suurlähettiläitä.

Kyseessä oli Erdoganin ärtynyt vastaus suurlähettiläiden yhteiseen kannanottoon, jonka mukaan Turkin on vapautettava vuosien ajan ilman tuomiota vankeudessa pitämänsä ihmisoikeusaktivisti Osman Kavala.

Maanantaina kannanottoon osallistuneet maat jakoivat Twitterissä viestiä, jonka mukaan ne eivät puutu Turkin sisäisiin asioihin. Tämä näyttää lepyttäneen Erdogania, joka tulkitsi lähettiläiden perääntyneen vaatimuksestaan – ja joka itse ilmoitti perääntyvänsä lähtöpassiuhkauksestaan.

Ilmapiiri jäänee silti entistä kireämmäksi.

Suurlähettiläiden kannanotto oli perusteltua puuttumista Turkin hallinnon ihmisoikeusloukkauksiin, kun taas Erdoganin ärtynyttä vastareaktiota voi luonnehtia diplomaattiseksi uhitteluksi.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun itsevaltainen mutta asemastaan epävarma Erdogan yrittää pönkittää valta-asemaansa ja vahvistaa voimajohtajan mielikuvaansa ulkomaita ja ulkomaisia “vehkeilijöitä” arvostelemalla.

Tällä kertaa uhittelu oli kuitenkin tavallista vakavampaa laatua, ja sen toteen saattaminen olisi poikkeuksellisen jyrkkä toimi jopa Erdoganilta. Ei-toivotuiksi julistaminen olisi ensi askel suurlähettiläiden karkottamiseksi maasta.

”
Erdoganin uhkaus ei ole vain uhittelua vaan myös uhkarohkeaa uhkapeliä.

Selkkauksen uhmakkuutta korostaa se, että suurin osa Erdoganin lähtöpasseilla uhkaamista maista on joko Turkin taloudelle erittäin tärkeän EU:n jäsenmaita tai Turkin puolustukselle tärkeän Naton jäsenmaita.

Jos Turkki olisi toteuttanut Erdoganin uhkaukset, olisi siitä syntynyt vakavaa vahinkoa Turkin ulkosuhteille ja Turkin ja länsimaiden taloussuhteille – ja eritoten Turkin taloudelle.

Turkin talous on kaaoksessa ilman diplomaattista välirikkoakin, ja siksi Erdoganin uhkaus ei ole vain uhittelua vaan myös uhkarohkeaa uhkapeliä.

Talouskaaosta ilmentää inflaation laukkaaminen liki 20 prosentin vuosivauhtia ja liiran painuminen valuuttakaupassa lähes päivittäin uusiin pohjanoteerauksiin.

Talouskriisi ärsyttää kansalaisia – ja heikentää Erdoganin suosiota kannatuskyselyissä.

Diplomaattinen uhittelu voikin olla Erdoganin yritys kääntää kansan huomio pois maan omista talousvaikeuksista – ja hänen oman suosionsa heikkenemisestä.

Check Also

Patronage marginalizes qualified Turkish diplomats

Increase of unqualified personnel and self-serving political appointees has harmed Ankara’s ability to conduct international …