Eurasia Press & News
Valko-Venäjän synnyttämän siirtolaiskriisin varjoon on jäänyt monta suuntaa, joilla Venäjä on ollut aktiivinen. Niistä merkittävin on Ukraina.
Venäjän presidentti Vladimir Putin esitti taas oman teoriansa Puolan ja Valko-Venäjän rajan siirtolaiskriisistä, kun hän piti torstaina puheen Venäjän ulkoministeriön tilaisuudessa.
Putinin mukaan tilanteen taustalla on länsimaiden pyrkimys lisätä jännitettä Venäjän lähellä sijaitsevalla alueella ja painostaa Valko-Venäjän johtoa.
Harva yllättyy Putinin teorioista, joissa Valko-Venäjä on uhri ja kaksinaamaisen lännen varsinaisena kohteena Venäjä. Mitään uutta ei ole siinäkään, että Putin esittää Venäjän olevan sekä tilanteesta irrallinen että siihen osallinen. Niin kaiken voi tarvittaessa kiistää, mahdollisesti iskemällä samalla silmää.
Valko-Venäjän synnyttämän siirtolaiskriisin varjoon jää kuitenkin monta suuntaa, joissa Venäjä lisää nyt jännitettä. Niistä merkittävin on Ukraina.
Venäjä on taas siirtänyt huomattavia määriä joukkojaan Ukrainan rajan tuntumaan. Viimeksi Venäjä teki niin keväällä, mutta tällä kertaa Itä-Ukrainan sodan kiihtymistä pidetään selvästi aiempaa todennäköisempänä. Yhdysvallat varoitti jo pitävänsä Venäjän hyökkäystä aitona mahdollisuutena. Venäjän sisäisessä propagandassa puhe Ukrainasta on koventunut, samoin maan vaatimukset Ukrainalle.
Samalla Etelä-Kaukasiassa sijaitsevassa Georgiassa länsimielinen kehitys on ottanut selvästi takapakkia, eikä Venäjä ole siihen osaton. Azerbaidžanin ja Armenian yhteenotot ovat taas kiihtyneet, ja molempia puolia aseistanut Venäjä on päässyt rauhantekijän rooliin. Länsi-Balkanillakin Venäjä on lisännyt aktiivisuuttaan. Länsimaissa Venäjä yrittää sekoittaa yhteiskuntia rokotevastaisella propagandalla.
Venäjän sisällä maan johto korostaa vastakkainasettelua lännen kanssa. Sillä perustellaan koko ajan kiihtyvää sortoa, josta tuore esimerkki on ihmisoikeusjärjestö Memorialin sulkemisuhka.
Venäjän päätavoitteena Ukrainassa on todennäköisesti horjutus ja signalointi eikä hyökkäys, mutta varma asiasta ei voi olla.
Muutenkin tilanne on otollinen sille, että Venäjä voi muistuttaa itsestään. Saksassa on vaihtumassa hallitus, Ranska valmistautuu presidentinvaaleihin ja Yhdysvaltojen johdon katse on eniten Aasiassa. Samalla voidaan varustautua Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien keskusteluihin. Valmistelut ovat parhaillaan käynnissä.
Putin antoi torstaina näihin keskusteluihin liittyvän vinkin, kun hän vaati länneltä ”turvatakuita” ja ilmoitti, ettei länsi ota tosissaan Venäjän varoituksia olla ylittämättä sen ”punaisia linjoja”. Nämä puheet liittyvät nyt erityisesti Ukrainaan, koska Venäjä epäilee Ukrainan ja lännen sotilaallisen yhteistyön lisääntyvän. Venäjä ei tietenkään myönnä sen voivan johtua myös Venäjän omista toimista, vaan syyttää länttä työntymisestä Venäjän rajoille.
Lännessä kannattaa varoa, ettei Putinia nähdä taitavana ja ovelana šakkimestarina, joka onnistuu kaikessa. Niin ei tietenkään ole, vaikka Putin haluaisi lännen uskovan niin. Eihän hän saa edes alamaisiaan ottamaan mainostamaansa koronavirusrokotetta. Kaikki nyt näkyvä ei välttämättä ole yhtä suurta suunnitelmaa.
Eikä myöskään Valko-Venäjän itsevaltainen johtaja Aljaksandr Lukašenka ole välttämättä täysin Putinin kontrollissa, vaikka Putinin ote on tiukka ja tiukkenee koko ajan.
Tilannetta ei ole syytä vähätelläkään. Venäjä on tyytymätön Euroopan nykyiseen turvallisuusjärjestykseen ja pyrkii muuttamaan sitä. Maan johdon mielestä länsi on aloittanut sodan Venäjän etuja vastaan, ja tällä Venäjä oikeuttaa omia toimiaan. Osa niistä on kovia, osa härskejä, osa jotain muuta. Vaarana ovat myös vahingot ja väärinkäsitykset, joiden todennäköisyys lisääntyy jännitteen kasvaessa.
Venäjä pyrkii nyt vahvistamaan vastakkainasettelua. Edessä on kylmiä aikoja.
